Kirjeitä avohoidosta 2019-10-25T20:04:12+03:00 Blog Integration Feed Generator https://msbehave.vuodatus.net/ MsBehave https://msbehave.vuodatus.net/ <![CDATA[Tunnepuoli mielipuoli]]>


Jos uskaltais olla varma
siitä mitä tuntee
ja siitä mitä haluaa

olis helpompi päättää
ollakko turhautunut
siitä ettei uskalla eikä osaa
- vai siitä ettei homma toimikaan

Jospa tekiskin kompromissin;
selaisi suoraan kohtaan,
jossa valutellaan kyynelistä meriä
sen seitsemiä vaahtoavia
Itketään sirpaleisen sydämen särkyä



Tai jospa ei koittaiskaan
esittää kyynistä
koittaakseen olla nokkela

koittaakseen olla ei-herkkä-ollenkaan


Arkana ottaisi askelen






]]> 2007-11-05T00:01:00+02:00 2019-10-25T20:03:49+03:00 https://msbehave.vuodatus.net/lue/2007/11/tunnepuoli-mielipuoli MsBehave https://msbehave.vuodatus.net/ <![CDATA[Kotikoti on siellä, missä on sydänsydän]]>


 


Ilmaisu "kotikotona" kuulosti jotenkin hassulta kuullessani sen ensimmäistä kertaa jokin aika sitten. Sellaiselta sympaattisen, ilahduttavan hassulta. Nyt mieleni on kuitenkin alkanut tarttua siihen eri lailla, ja asia täytynee märehtiä mielestä eteenpäin. Emmää jaksa siihen joka kerta ajatuksissani kompastua ja kiinnittää erityisesti huomiota.

Muutin nuorena oman katon alle heti, kun se oli edes suunnilleen toimiva ratkaisu. Siitä omasta sopesta tuli ihan luontevasti jo ekana yönä se oma koti. Kotikoti. Tottahan mulla silti oli tekemistä irtautua ajatuksissani oman elämän vapauteen, tunsin tarvetta ilmoittaa vanhemmilleni olevani vähän myöhempään poissa kotoa jne. Kotikäsitteet tuntuivat joka tapauksessa selviltä. Vanhempien luona käydessäni kävin joko porukoiden luona, tai ilmaisin paikan tiennimen mukaan. Asuntoni oli ihan miettimättä aina koti. "Saako sun kämpille tulla?" oli maailman väheksyvimmän tuntuinen normaali kysymys tuolloin. Kämpäksi sanoin sitä itsekin joissain yhteyksissä, mutta tunsin, että "sun kämpille" tarkoittaa jotain väliaikaista, ei oikeaa ollenkaan. Kuin se oikea asuminen tapahtuisi siellä kotikotona, ja muut asumukset olisivat halpoja korvikkeita. Paikkoja joissa nukutaan pakon edessä, kun sinne "kotikotiin" ei pääse. Ajatus tökkäisi ainoastaan silloin, kun olimme vanhempien kanssa sopimassa menostani heidän taloonsa. Kotiin? Teille? Teidän luokse tuntui jotenkin loukkaavalta, kuin kieltäisin koko perheemme yhteisen menneisyyden. Koti se ei kuitenkaan enää ollut. Ei ollut ollut enää pitkään aikaan.


Lähtöni jälkeen en ole palannut yhdeksikään yöksi. Ei tunnu luontevalta, enkä halua viipyä. Tilat tuntuvat yleensä neliöitään pienemmiltä, seinät puristuvat lähemmäs toisiaan kantamillaan muistoilla. Samat tapetit, samat kaikki. Samaa varpaillaanolemista vältellen tilannetta, johon tantereen tulitauko päättyisi rauhanturvaajan poistuttua.

Ahdistaa ja kaipaan omaankotiin. Ahdistaa enkä uskaltaisi lähteä, jättää yksinäisiä silmäpareja sisällöttömään elämäänsä.

Samalla tuskaansa huutaa se tyhmä tyttö, joka haluaisi pelastaa oman pienen entisen maansa, jossa riehuu verinen sisällissota aina vaan. Pieni tyhmä tyttö ei tajua, ettei se voi nyt sen enempää kuin silloinkaan.




Askelmat vanhaan huoneeseeni

ovat nykyisin niin lyhyitä

Niin pieni jalannosto menneestä olevaan

 

Siitä jonka yritän unohtaa

siihen jonka haluan muistaa

 

etten tiedä miten olla





]]> 2007-11-01T16:35:00+02:00 2019-10-25T20:03:52+03:00 https://msbehave.vuodatus.net/lue/2007/11/kotikoti-on-siella-missa-on-sydansydan MsBehave https://msbehave.vuodatus.net/ <![CDATA[Note to self]]>


Monivuotinen masennus on yksi juttu. Uudempi tuttavuus, hypomania, toinen. Ne tietysti vääristävät vellovia olojani, ja sitä kautta ajatuksia. Mutta se perusminä on olemassa edelleen. Kaiken alla, päällä ja sisällä, vaikka kuinka tuntisin sen hukanneeni.

Oivallus, joka kantaa. Ehkä.


Muista.






]]> 2007-10-29T20:14:00+02:00 2019-10-25T20:03:54+03:00 https://msbehave.vuodatus.net/lue/2007/10/note-to-self MsBehave https://msbehave.vuodatus.net/ <![CDATA[Akuutti virtuaali-identiteettikriisi!]]>

Siis niinq mä en _kestä_! Luulin ihan itse keksineeni vallan hätkähdyttävänkekseliään nimimerkin, mutta jollain on näissä näppiksentakaisissa bileissä päällään ihan samanlainen kostyymi kuin minulla! Voihan parku. Olen kopio alkuperäisestä MsBehavesta. Kopio!

No jaa. Kun oikein, oikein lujasti mietin, niin pidän sittenkin mahdollisena, että pystyn elämään asian kanssa. Ehkä myös se aito ja oikea pystyy. Olen sentään Vuodatuksen ainoa MsBehave ja siinä on kyllä yhdelle tyttöselle tarpeeksi tilaa täytettäväksi.

Päässä on liikaa ajatuksia, jotta niistä saisi pysäytettyä sanoiksi montaakaan. Nyt ei oikein irtoa, vaikka kirjotuttaisi.


Blogilleni pitäisi ehkä hioa tomerat rajaviivat tämän nykyisen sirpaleisen jauhannan sijaan. Mikä se voisi olla?

"Horinaa"?



]]> 2007-10-27T17:22:00+03:00 2019-10-25T20:03:57+03:00 https://msbehave.vuodatus.net/lue/2007/10/akuutti-virtuaali-identiteettikriisi MsBehave https://msbehave.vuodatus.net/ <![CDATA[Kesyyntyvä nauta]]>


Hetkittäin olen alkanut ymmärtää, minkä takia muotoutuneet polut tai valmiiksi pureskellut ohjeet konkreettisen tekemisen suhteen ovat sittenkin aika jees. Minkä takia jotakin on yleisesti tapana.

Ei kaikki ne ihmiset tekisi kädentaitojuttuja ihan ohjeiden mukaan, jos ne olisivat niin kamalan tylsiä. Tai kokeilisi hienoja uusia, herkullisia ruokareseptejä. Tai tulisi muotoilleeksi liian monimutkaisia ihmissuhteita, joiden kuvioista kumpikaan osapuoli ei lopulta olekaan selvillä. Valmiiksipureskeltu voikin olla synonyymi sanalle hyväksihavaittu. Ilman perustaitoja luovasti sovelletut asiat menee liian usein pieleen.

Kapinallinen (kuinka usein tuon voi rinnastaa silkkaan tyhmyyteen?) MsBehave alkaa vihdoin ymmärtää sen ärsyttävän seikan, ettei ole sen kummempi kuin muutkaan. Tässäkään asiassa. Jotkut jutut nyt vaan kuuluu opetella kunnolla ennen kuin alkaa mesoamaan keskenään, ja silloinkin vilkuilla toisinaan alkuperäiseen ohjeistukseen ainakin vertailun vuoksi, jos ei muuten.

Oli jo aikakin.



]]> 2007-10-26T14:51:00+03:00 2019-10-25T20:03:59+03:00 https://msbehave.vuodatus.net/lue/2007/10/kesyyntyva-nauta MsBehave https://msbehave.vuodatus.net/ <![CDATA[Arvelijat, tuo hersyttävä kansanjoukko]]>


Se ei vastaa mitään mun viestiin nettisaitilla, vaikka ei olla moneen vuoteen kuultu toisistamme. Aiemmin oltiin maailman tiukin yhdistelmä paitaa ja persettä, kunnes elämäntilanteet heitti meidät eri suuntiin. Pettymyksen ja nolouden läpikäytyäni tajusin, että elämää on kertakaikkiaan vaan mahtunut niin paljon tähän väliin, ehkä hän tuntee mun kuuluvan niin vahvasti menneeseen. Nykyisyys on niin eri juttu.

Ajattelin Arvelijoita. He keksisivät jonkin nasevan ja pistämättömän syyn, jonka takia yhteydenpito ei enää kiinnosta toista. En ole itsekään puhdas arvelujen suhteen, mutta koitan olla lopettamatta asian puintia lyhyeen luulojeni vuoksi *) Olen valmis tarkistamaan olettamukseni. Varsinaisilla Arvelijoilla homma heittää totaalisesti yli.

En koskaan oikein tiedä tarttuisinko arvelutilanteissa Arvelijaa kädestä ja silittelisin sitä ihan hiljaa vai katoaisinko suolistokaasuna Saharaan Arvelijoiden vaikutuspiiristä. Useimmiten tekisi mieli lyödä naamaan. Oman tilanteensahan kukin saa tietysti sävyttää sellaiseksi kuin haluaa. Paskaa siinä on se, että itse kränä jää selvittämättä typerien olettamusten takia, ja tyhmyys sen asian suhteen pääsee jatkumaan. Luojalle nöyrä kiitos siitä, ettei Arvelijat useinkaan minun tilanteitani Arvele. Mutta koska mulla ei todellakaan ole elämää, asetuin hetkeksi Arvelijan asemaan hauskuuttaakseni itseäni. Esimerkkinä vaikka nyt tuo huima hylkätyksitulemisenkokemus nettisaitilla:

- Se ei vaan uskalla olla tekemisissä mielenterveyspotilaan kanssa. Pelkää, että se tarttuu. Tyhmä se!
- Se on vaan kateellinen siitä, ettei voi hankkiutua yhtä lihavaksi.
- Se on kateellinen, koska joutuu raatamaan töissä ja sinä laiskottelet sairaslomalla kuukausia.
- Se on kateellinen, ettei ole kehdannut jäädä itse duunaritasolle, vaan on käyttänyt monta vuotta enemmän opiskeluun.
(Tässä kohdassa aito Arvelija ei tule ajatelleeksikaan, ettei muut kuin ylipaino edes ole vastapuolen tiedossa.)

Olenko naiivi, kun en tajua jokusen tuntemani maahanmuuttaja-Arvelijan kokemusta siitä, että häntä jossain tietyssä tilanteessa syrjitään artikulaation/kulttuurierojen takia. Tai ylipainoista läskiensä takia. Kateellisuuskortin taas taitaa vetää useimmiten treenatut/ rikkaat/ hyvässä asemassa olevat/ erityisen lahjakkaat. Useimmiten tilanne on vierestä katsottaessa näyttänyt kovasti siltä, että "syrjitty" on toiminut itse ajattelemattomasti. Harva ajattelee, että kai se ny saa vittuilla mun laihuudestani, kun on ite niin läski. Muutenhan sille tulis paha mieli. Tai että sitä pitää ymmärtää, ei se haistattelisi mulle mutta ku se on niin maahanmuuttaja.

Tottakai kulttuurieroja on. Rasismia on. Ylenkatsontaa on. Syrjintää on. Skismoja ihan sen vuoksi, ettei tajuta miksi toinen tekee kuten tekee, jättää tekemättä tai on kuten on. Väärinkäsityksiä. Jankkasinko jo tarpeeksi saadakseni ajatukseni kuulostamaan sekavilta?

No kuitenkin. Tietänette Arvelijatyypin.

(Te leuhkat pärjääjät, jotka ette edes kommentoi, kun blogini nimessä esiintyy sana "avohoito" ja olen isoperseinen ylilihava. Tänään ootte erityisen kopeita, koska mulla on helevetin kipeä näppylä ohimolla ja sukat eri paria.)




*) Tilanteiden ylianalysointiin ja masentuneen läskin olemattomasta itsetunnosta johtuviin märsyämisiin palaamme varmaan joskus. Ja uudestaan toisen kerran. Ja vielä.


]]> 2007-10-25T16:13:00+03:00 2019-10-25T20:04:01+03:00 https://msbehave.vuodatus.net/lue/2007/10/arvelijat-tuo-hersyttava-kansanjoukko MsBehave https://msbehave.vuodatus.net/ <![CDATA[Läyhänhenki]]>



P.A ykkösversio





En sittenkään kompastunut unohtamaasi ämpäriin,

vaikka olin vähällä

Ja lattiapyyhe olikin jo kuivunut,

vaikka olit jättänyt sen myttyyn



Muistatko madon, jonka pelastit tieltä?

Värikkään vaahteranlehden jota osoitin,

sen jonka noukit salaa, juoksit mut kiinni

ja nöppäsit sillä nenänpäätäni silmät tuikkien?



Tiedätkö,

sun äänesi aamulla

ja se miten keskittyessäsi

toinen suupielesi nousee toista ylemmäs



Se miten liikut

Se miten kuljet märissä lenkkareissa valittamatta

Se miten sipaiset hiukseni sivuun

ennen suukkoa

Ja se miten puhaltelet korvaani

luullessasi minun olevan jo unessa - -



Ne kaikki saavat minut hyrisemään



enkä ymmärrä miten helvetissä

kukaan voi sanoa olevansa onnellinen

niistä pienistä asioista







]]> 2007-10-23T22:04:00+03:00 2019-10-25T20:04:03+03:00 https://msbehave.vuodatus.net/lue/2007/10/layhanhenki MsBehave https://msbehave.vuodatus.net/ <![CDATA[No joh!]]>  

Pääsimme blogin kanssa toistaiseksi yhteisymmärrykseen siitä, miten lootien ja sivujen hallinnat ja asettelut lutviutuu.

 

Luultavasti blogini tilastoissa näkyisi semmonen 785 käyntiä, joista 784 on omia tuskaisia tarkisteluitani siitä, että joko meni kuten piti. Se jäljellejäävä yksi käynti on hollolalaisen Arpan, joka laittoi hakusanaksi "porno" tai ehkä jopa "matikantunnit", jos oikein irrotteli. Se ei halunnut kertoa, ja Vuodatuksen hakusanatilastot ovat poissa toiminnasta. Sain siltä turhautuneen kommentin, jonka poistin. Terveisiä vaan sinne hämeeseen.

 

Sota ei ole vielä ohi! Kohta tulee tarve uudelle sivulle ja luulenpa, että otamme koneen kanssa uuden painimatsin.

 

]]> 2007-10-21T17:58:00+03:00 2019-10-25T20:04:05+03:00 https://msbehave.vuodatus.net/lue/2007/10/no-joh MsBehave https://msbehave.vuodatus.net/ <![CDATA[Hetkellisesti tylsää]]> Voisko aika olla

pitkinä päivinä niin loputon

kuin pentuna kesät

Vapautta

laineita

nurmikontuoksua

hiekkaa hampaissa

 

 

Eikä loputon kuin matikantunnit

Huumaavien säteiden piirtäessä

kyyryisiä varjojamme

vuosisataisiin seiniin

Vuosisataisen opettajan vilkuillessa

ikkunasta

elokuun vapauteen

 

Leikin lusikalla kupissa

ja vältän vilkuilemasta lokakuuhun

 

 

]]> 2007-10-21T16:56:00+03:00 2019-10-25T20:04:08+03:00 https://msbehave.vuodatus.net/lue/2007/10/hetkellisesti-tylsaa MsBehave https://msbehave.vuodatus.net/ <![CDATA[Liika-iloja]]>




Mielen varjot on alkamassa ehkä väistyä syksyn ilkikurisen valon tieltä. Rytmin tieltä. Valoa on lyhyemmän aikaa kuin aikoihin, mutta sen sävy on herkullisempi. Värit alkaa saada mut taas pitelemättömäksi, hetkittäin olo on kertakaikkisen suloisesta levottomuudesta pirskahteleva.

Reagoin luultavasti kuin kuka tahansa murrosikäinen, terve poika joutuessaan ympäröidyksi hivelevillä näkymillä. Sillä pienellä erolla tietysti, että lähestyn kolmeakymppiä, ja olen nainen. Aistimus kuitenkin leviää ujostelematta joka soluun.

Posket punoittaa ja katse harhailee.
alan kasaamaan

viime aikojen elämää

ja etenkin elämättömyyttä

lattioilta



en siisteyden vuoksi

en nyt



haluan tilaa
tanssia
alasti


aaltoilla röyhkeine liika-iloneni





]]> 2007-10-20T13:08:00+03:00 2019-10-25T20:04:10+03:00 https://msbehave.vuodatus.net/lue/2007/10/liika-iloja MsBehave https://msbehave.vuodatus.net/