P.A ykkösversio





En sittenkään kompastunut unohtamaasi ämpäriin,

vaikka olin vähällä

Ja lattiapyyhe olikin jo kuivunut,

vaikka olit jättänyt sen myttyyn



Muistatko madon, jonka pelastit tieltä?

Värikkään vaahteranlehden jota osoitin,

sen jonka noukit salaa, juoksit mut kiinni

ja nöppäsit sillä nenänpäätäni silmät tuikkien?



Tiedätkö,

sun äänesi aamulla

ja se miten keskittyessäsi

toinen suupielesi nousee toista ylemmäs



Se miten liikut

Se miten kuljet märissä lenkkareissa valittamatta

Se miten sipaiset hiukseni sivuun

ennen suukkoa

Ja se miten puhaltelet korvaani

luullessasi minun olevan jo unessa - -



Ne kaikki saavat minut hyrisemään



enkä ymmärrä miten helvetissä

kukaan voi sanoa olevansa onnellinen