23.10.2007
P.A ykkösversio
En sittenkään kompastunut unohtamaasi ämpäriin,
vaikka olin vähällä
Ja lattiapyyhe olikin jo kuivunut,
vaikka olit jättänyt sen myttyyn
Muistatko madon, jonka pelastit tieltä?
Värikkään vaahteranlehden jota osoitin,
sen jonka noukit salaa, juoksit mut kiinni
ja nöppäsit sillä nenänpäätäni silmät tuikkien?
Tiedätkö,
sun äänesi aamulla
ja se miten keskittyessäsi
toinen suupielesi nousee toista ylemmäs
Se miten liikut
Se miten kuljet märissä lenkkareissa valittamatta
Se miten sipaiset hiukseni sivuun
ennen suukkoa
Ja se miten puhaltelet korvaani
luullessasi minun olevan jo unessa - -
Ne kaikki saavat minut hyrisemään
enkä ymmärrä mitä hittoa se tarkoittaa,
että on onnellinen
niistä pienistä asioista
______________________________________________________________________________
21.10.2007
Voisko aika olla
pitkinä päivinä niin loputon
kuin pentuna kesät
Vapautta
laineita
nurmikontuoksua
hiekkaa hampaissa
Eikä loputon kuin matikantunnit
Huumaavien säteiden piirtäessä
innottomia varjojamme
vuosisataisiin seiniin
Vuosisataisen opettajan vilkuillessa
ikkunasta
elokuun vapauteen
Leikin lusikalla kupissa
ja vältän vilkuilemasta lokakuuhun
_____________________________________________________________________
20.10.2007
alan kasaamaan
viime aikojen elämää
ja varsinkin elämättömyyttä
lattioilta
en siisteyden vuoksi
en nyt
haluan
tilaa
tanssia
alasti
aaltoilla röyhkeine liika-iloneni
