Mielen varjot on alkamassa ehkä väistyä syksyn ilkikurisen valon tieltä. Rytmin tieltä. Valoa on lyhyemmän aikaa kuin aikoihin, mutta sen sävy on herkullisempi. Värit alkaa saada mut taas pitelemättömäksi, hetkittäin olo on kertakaikkisen suloisesta levottomuudesta pirskahteleva.
Reagoin luultavasti kuin kuka tahansa murrosikäinen, terve poika joutuessaan ympäröidyksi hivelevillä näkymillä. Sillä pienellä erolla tietysti, että lähestyn kolmeakymppiä, ja olen nainen. Aistimus kuitenkin leviää ujostelematta joka soluun.
Posket punoittaa ja katse harhailee.
alan kasaamaan
viime aikojen elämää
ja etenkin elämättömyyttä
lattioilta
en siisteyden vuoksi
en nyt
haluan tilaa
aaltoilla röyhkeine liika-iloneni
viime aikojen elämää
ja etenkin elämättömyyttä
lattioilta
en siisteyden vuoksi
en nyt
haluan tilaa
tanssia
alasti
aaltoilla röyhkeine liika-iloneni
Kommentit