Monivuotinen masennus on yksi juttu. Uudempi tuttavuus, hypomania, toinen. Ne tietysti vääristävät vellovia olojani, ja sitä kautta ajatuksia. Mutta se perusminä on olemassa edelleen. Kaiken alla, päällä ja sisällä, vaikka kuinka tuntisin sen hukanneeni.

Oivallus, joka kantaa. Ehkä.


Muista.